I'm concentrating all the info from our company to one place.

Follow us on the more informative blog minecraftedu.tumblr.com. I try to keep it up to date!

Making the games suit better (into classroom)

On tullut väkisin hieman hiljaisempi aika oman opetusharjoitteluni ja kandidaatiksi valmistumisen vuoksi, toki paljon on asioita verkostossa mennyt eteenpäin, mutta oma työpanos on ollut harmittavan vähäinen. 

Tulin juuri neuvottelusta, jossa pohdimme Minecraftin soveltumista ammattikorkeakoulun käyttöön. Näyttäisi siltä, että peleillä ja Minecraftilla on paljon annettavaa myös korkeakouluille. Saas nähdä miten pelit saadaa opettajakoulutukseen? Ottaako joku haasteen vastaan? Olen tätä valmis kokeilemaan ehdottomasti myös ulkomailla.

Eilen luin EU-rahoitteisesta isosta kansallisia rajoja ylittävästä hankkeesta joka tähtäsi pelien saattamiseksi opetukseen. Kantavat teesit olivat: opiskelijat motivoituvat peleistä, peleissä on paljon oppimisen arvoista, miksi emme siis käyttäisi niitä koulussa? Mainoskuvassa oli nainen aseen kanssa. 

Kun pohdin näitä argumentteja en oikein luokanopettajan perspektiivin kohtuullisesti omaavana vielä pystynyt herättämään kiinnostustani pelien ottamiseen opetukseni välineeksi. Kysymyksiä jää paljon: mitä niissä on oppimisen arvoista?  Mitä pelejä /peleistä kannattaa opettaa? Entäpä ops, minulla on kiire sen toteuttamisessa, en ehdi ottamaan ylimääräistä? Paljonko pelien käyttö vaatii minulta? Kysymyksiä on monta ja näitä on myös minulta kysytty.

Minecraftin opetuskäytön kehittämisessä meitä on ajanut eteenpäin vastaaminen näihin kysymyksiin tavalla, joka antaa opettajalle paljon eväitä suoraan ops-lähtöiseen opettamiseen, osan nykyisistä opetusmetodeista osittain korvaamiseen (esim. tehtävämonisteet), helppokäyttöisyyteen ja opettajan oman pelitietoisuuden herättämiseen.

Ennen, kuin koko blogiteksti alkaa vaikuttamaan mainospuheelta, aloitan yllä mainitsemieni seikkojen avaamisen konkreettisemmin.

Ops-on asetuksena varsin suorapuheinen ja sisällöt luettelomaisesti kertova. Tämän pohjalta on helppo laatia suoraan aihealueita tukevaa opetusmateriaalia niiltä osin, kuin peli opsin kanssa synkronissa on. Luovuus ja pedagoginen näkemys tietysti omaavat merkittävän roolin. Samalla peli korvaa osan tarvittavasta muusta materiaalista ja sama aika voidaan käyttää pelin parissa, mitä käytettäisiin vaikkapa kirjan parissa.

Helppokäyttöisyys on jotain mitä pelit harvoin pedagogisessamielessä ovat. Toki pelaaminen voi olla helppoa itsessään, mutta entäpä oppilaan ohjaaminen, rajoittaminen, tehtävien tarkistaminen, tarkoistuksenmukaisten tehtävien laatiminen... huh.. kuinka peli vastaa näihin vaatimuksiin? Ja onko opettaja valmis ottamaan tämän kaiken omalle kontolleen iltahämärissä suunnitellessaan opetustaan? Helppokäyttöisyyteen vaaditaan jo huomattavasti suurempi panostus ja tähän vaatimukseen me vastaamme suunnittelmalla koko käyttöliittymän uudestaan tapauksessa Minecraft. (viittaan siis pedagogiseen käyttöliittymään = opettajan ohjaustyökalut oppilaan oppimiseen) 

Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä täytyy tvt-peikko potkia kaapista pellolle ja opettajan oma itsetunto kehittää sekä pelaamiseen että sitä kautta pelien opetuskäyttöön.

Uskon, että näillä eväillä pelit löytävät tiensä joksikin muuksi kouluihin, kuin kivaksi mausteeksi opetukseen.

Kiitos kaikille jotka olette jo ottaneet haasteen vastaan!

Santeri

Tweets @Aalvisto

"What's hot in education" or "what's applicable in education"?

Otsikosta poiketen en kuitenkaan kirjoita englanniksi.

Tarkistelin tässä Applen, Immersive edun, Mindsnacsin ja muiden opetussovellusten parissa toimivien tahojen näkemyksiä siitä, "mikä on kuumaa opetusalalla". Näkemyksissä oli selvä ristiriita siihen, mikä "tuntuu toimivan" opetusalalla. Toki käsitteellä kikkailu kuuluu myös tähän toimialaan. "Education" mielletään usein selvästi tarkoittamaan myös sen mitä lapsi kotona tekee iskän tabletilla, mutta itse mieltäisin sen enemmän koulutusinstituution harjoittamaksi opetukseksi. Minulle on tuttuja käsitteet informaali-, formaali- ja nonformaali oppiminen ja ymmärrän niiden merkityksen tässä yhdeydessä; en toivo blogini herättävän paljoa saivartelua.

Miksi pelifirmojen, jotka opetuspelejä tekevät, sivuilta löytyy yliopistojen proffien hihkaisuja "It has exeeded our expectations?" Miksi siellä ei lue, että "working with the students and teachers was very encouraging"? Testit koulun arkeen integroituina eivät taida olla kovin tavanomaisia, mutta antaako sitten joku muu tapa yhtä hyvän kuvan? Toki jos education sanalla tarkoitetaan kaikkea mahdollista opetusta voidaan tuloksia tarkastella vain yksilön oppimisen kannalta, jos taas mietitään education sanaa osana instituution toimintaa ei kuva ole todellinen.

Mainitsin, että pelien hyödyn käyttöönottoa kouluissa todennäköisesti hidastaa henkiökunnan osaaminen ja uskallus pelien käytön ja tuntemuksen suhteen. No onneksi usein kiinnostus näyttäisi kompensoivan tätä! Mutta toinen mainitsemaani hankaloittajaa ruokkiva tekijä koulujen arjessa on: jatkuvasti lisääntyvät erinäiset opeteltavat hallinnolliset ohjelmat. HS:n toisella sivulla oli aiheesta puhetta, että suomalainen tiedepolitiikka pönkittää hallintoa, eikä niikään tieteenteon kehittymistä ja yliopistojen toimintaa muidenkin prosessien osalta. Sama tiedepolitiikka taitaa ulottaa lonkeronsa myös kouluihin. Kolme - viisi eri päällekäistä hallinnon ohjelmaa antavat varmasti haasteen opettajille ja syövät samalla hyvää henkeä tvt:n opetuskäytöltä.

Jos olisin ohjelmistofirman pomo, niin seuraava projekti olisi kokonaisvaltainen sähköinen "oppimis- ja opetusympäristö", johon kuuluisivat kaikki ripotellut palaset ja rehtoreiden ja opettajien arjen hallinta kävisi yhden oven kautta. Vanhasen ja Gatesin kultainen kädenpuristus Liven käyttöönotosta kouluissa saattaakin aiheuttaa kultaisen suihkun toisaalla.

Toimintakenttäänsä on aina hyvä välillä avata myös itselleen. Firman strategia on kiteytetty. Se on salainen ja tehokas!

Santeri

Täydennyskoulutusrunkoa, materiaalipakettia ja kandidaatintyötä

Ensi viikolla tulisi ehtiä tehdä töitä myös oman koulun eteen. Kandintyö on aineistoanalyysiä ja pohdintoja vaille valmis. Kaunis ajatus olis jatkaa kandintyöstä gradu, mutta tämän blogin käsittelemän toiminnan myötä taitaa aihepiiri muuttua. Graduun kertyy materiaalia pelipuolelta kovaa vauhtia ja lähes jokainen yliopistoihminen on aiheyhteydessä todennut: "Kuka tekee tästä väitöskirjan?". Se en todennäköisesti ole minä, mutta gradupuolella aihepiiri puhuttelee, sillä sitä työstämällä kasvattaisi paljon muutakin kuin henkilökohtaistaan.

Gradu- ja väitöskirjapuheista on herännyt kysymys: olisiko joku kiinnostunut tämän projektin osana toteuttaan tutkimusta? Aihepiirejä on ainakin pelien opetuskäyttö, pelien kautta opettamisen oppimistulokset, verkostotyöskentely, sähköinen liiketoiminta, koulutusliiketoiminta ja tietysti motivaatio, täydennyskoulutuskokemukset, opettajien tvt-puoli... onhan näitä. Poimi omasi ja tule remmiin!

Tulevan viikon projekteihin kuuluu materiaalien työstämine pelikätön "opeoppaaksi" ja täydennyskoulutusrungon saattaminen viimeistelyä vaille. Kovia ideoita on toteutukselle jo tullut, mutta siinä missä 600 opettajaa odottaa näkemystä pelikäytöstä, on hyvä runkoa käsitellä useimmin, kun yhtenä rikkaana flowna.

Oman yliopiston kanssa tehtävä yhteistyö näytteee myös tulevan viikon osalta keskeistä roolia. Heti maanantaina keskustellaan läpikotaisin yhteistyöstä lähitavoitteiden ja tulevien tapahtumien osalta. Vaikka toimintamme herättää kiinnostusta laajalti haluamme kuitenkin pysytellä kotiseutu-uskollisina ja rakentaa asiaamme sen lähipiirin kanssa minkä mukana toimiminen on ajatuksen synnyttänyt. UEF:sta löytyy paljon hyvää, kun jaksaa vain aktiivisesti kaivella. Nyt näyttäisi siltä, että UEF on alkanut kaivella myös itse!

Vastauksia odotellaan monesta suunnasta ja näin viikon todelliseen luonteeseen päästään kiinni todennäköisesti vasta keskiviikon tienoilla. Ajattelin tiistain ja torstain käyttää kandintyöhöni...

Tietokonepeleistä opetussovellutuksiksi - game studies: applying the existing

Taustoja -> ajatuksia -> ratkaisumalleja -> tulevaisuuden näkökulmia ja tavoitteita

Taustoja

Karrikoiden peliteollisuuden rahavirrat ja pelien tuotantokustannukset ovat kasvaneet valtavasti ja tuotto-odotukset sekä vaatimukset niiden mukana. Tämä on karsinut opetuspeleiltä kannattavuuden. Miksi tehdä maksukyvyttömille kouluille kalliita pelejä, kun ei niillä ole varaa ja tokkopa haluakaan maksaa yksittäisestä pelistä valtavia summia?

Matemaattis-looginen ilmiö taustalla on hyvin yksinkertainen: 

Laske kaikki OPS:n yksittäiset taito- ja sisältötavoitteet yhteen ja jaa se yksittäisen koulun opetusmateriaalibudjetilla ja näet, kuinka paljon yhdelle tavoitteelle tai prosentille tavoitteista on rahaa käytettävissä. Kyse on yksittäisistä euroista. 

Tässä yhteydessä yksittäinen peli, joka näistä tavoitteista tukee promillea tai puolikasta prosenttia (kun se on todella laaja) ei yksinkertaisesti voi maksaa paljoa. Ja laaja ja monipuolinen pelimaailma ja mekanismit ne vasta maksavatkin. Onko sitten yksityisellä rahalla mahdollista opetuspelejä tuottaa? En usko, että on ilman julkista rahoitusta. Julkisen rahan huono puoli on vaan siinä, että jakelu perustuu usein määriteltyihin kriteereihin ja peli on sitten mikä se on. Myyntilukuihin on turha katsoa ja samoin on turha peliä tehdä mahdollisimman hyvin, jotta se myisi. Deal is a deal ja peli lyödään käteen, kun se on valmis. Kannattiko siitä tehdä hyvää? Ei niin hyvää, kuin silloin olisi pakko tehdä, kun se pitäisi saada myymään.

Ajatuksia

Kuinka sitten purkaa yhtälö koulujen kaipaamiksi hyviksi ja opettavaisiksi peleiksi? Uskon, että hankala pelejä on itse lähteä tekemään, jos sitä paljon toivottua menestyvää yrittäjyyttä toivotaan. Toki väliin mahtuu yrityksiä, jotka suoraan tuottavat tilauksesta pelin, mutta tuottavuus vähittäismyynnin kautta kouluille on toinen kysymys. Toki yksittäisiä opettamisen ongelmia voidaan poistaa. Onneksi maailma on pullollaan pelejä, joita opetuksessa voi hyödyntää. 

Varmasti jokainen pelejä pelannut opettajanäkökulman omaava on pelatessaan miettinyt kerran jos toisenkin, että tässähän on ihan opettavainen koukku. Näin peleissä usein onkin. Kun pelissä pärjää ja tahtonsa saa sen kautta läpi, on se jo sellaisenaan ongelmanratkontaa ja luovuutta tukevaa. Nämä kuitenkin ovat vain pieniä / keskisuuria puroja koko OPS:n tavoitevyyhdissä.

Peleistä toiset ovat opettavaisempia ja toiset eivät. Nämä opettavaiset pelit, joita osin voi olla vaikea havaita, on niitä nimen omaisia, joita pelisovellutuksia varten etsitään. Pedagoginen sisältö ja OPS:n tavoitteiden mukaisuudet on kaivettava pelistä esiin.

Tällä hetkellä valtavirran pelien tarkoituksenmukaisuus opetuksessa on hyvin kyseenalaistettua. Pelien käyttö opetussovelluksina on hyvien käyttöideoiden lisäksi tutkimuksella vahvistettava. Kaikki kokemukset pelien parista on toisin sanoen dokumentoitava, hypetettävä, reflektoitava ja jälleen jatkojalostettava hieman parempaa ja toimivampaan muottiin. Hankalinta tässä on se, että kaikkien pitäsi saada siitä tieto uskoakseen, että pelit ovat hyvä vaihtoehto sisältöjen ja taitojen opetukselle.

Ratkaisumalleja

Ensiksi pitää löytää pelejä, joilla on kultainen pedagoginen sydän. SimCityt yms. ovat geneerinen esimerkki peleistä joilla nähdään olevan pedagogista arvoa. Kaikilla peleillä sinällään on. Kaikki pelit on “opittava” ennen, kun niitä voi pelata. 

Peli pitää testata käytännössä kouluissa ja kerätä niin oppilaiden kuin opettajienkin kokemukset. Peli pitää saada kokemuksineen, pedagogisine sisältöineen ja käyttömalleineen kokeiltavaksi ja sitä pitää opettaa opettajille, jotta edellä mainitut pedagogiset tavoitteet saadaan kulkemaan aina kohderyhmälle, tässä tapauksessa koululuokalle, asti. Lisäksi pitää löytää uskottavat jakelukanavat ja yhteistyökumppanit aina pelien lisensoimisesta alkaen.  

Huomion arvoista tässä on se, että peli on se mille tämä kaikki pitää tehdä. Jos lähtisimme yksilöstä, emme välttämättä nykyisestä pelivirrasta koskaan häntä tukevaa vaihtoehtoa löytäisi. En toki kiisto yksilökeskeisten pelisovellusten arvoa. Arvo on suuri yksittäisten oppimisen ongelma-alueiden tukemisessa, mutta koulutyön ja koulun rahoituksen kannalta pelikeskeinen näkökulma palvelee massoja, kun peli on hinnaltaan kurssissa OPS:n tavoitteiden todellisten kustannusten kanssa. Samalla laajat ja monipuoliset pelit saadaan koulujen käyttöön.

Näkökulman ollessa tuore, tarvitaan tueksi vielä näkökulmaa tukevaa ja sitä testaava tutkimusta, jolla arvo ylipäätään saadaan testattua ja toivottavasti osoitettua.

Tulevaisuuden näkökulmia ja tavoitteita

Ajatus tuo kohtuuhintaisen pelin koulujen käyttöön, jos he sen haluavat. Suuri läpäistävissä oleva viidakko välissä on opettajien tietotaito käyttää pelejä opetuksessaan. Tekemään tarvitaan joukko opettajaopiskelijoita, joiden luovuutta voidaan hyödyntää ja kehittää opetussovellutuksen rakentamiseen. Tämä meillä on jo olemassa.

Näkökulma ovat siis valoisat ja on aika asettaa näkökulmien valossa tavoitteet. Ensimmäinen on testata pelejä lisää ja rakentaa niiden ympärille niitä tukevia pedagogisia ratkaisuja. Toinen on näyttää opettajille pelien maailman pedagogisen mahdollisuudet ja ohjeistaa pelien valjastamiseen omien tavoitteiden saavuttamisessa. Kolmas on oikeasti saada pelit kouluihin. Kolmas on tavoitteista vaikein ja sen osia ovat edellä mainitut.

Tämä on toinen viikko kun asian tiimoilta työskennellään ja siitä miten kaikki onnistuu ja miten meillä menee löytää tietoa osoitteesta appliedgames-scg.blogspot.com.

Artikkeli on luettavissa myös kahvilalehti Paavosta Itä-Suomen yliopistolla.

Blogi käyntiin pelisovellusten tiimoilta

Nettisivujen yms. tuottaminen on aikaa vievää puuhaa ja tällä erää en ehdi, joten blogi täyttäköön (jopa paremmin) tätä tyhjiötä.

Mitä blogi tulee pitämään sisällään? Uutisia applied games kehityksestä ja verkostoitumisesta SCGroupin osalta ja minun osaltani, ajatuksia, kommentteja ja keskustelua opetuksessa käytettävistä pelisovelluksista sekä terveisiä maailmalta muiden kanssa käydyistä aivoriihistä ja tapatumista.

No mitä tällä hetkellä on menossa? Olemme Joensuun SciFesteillä 13. - 16.4. pitämässä Minecraft -työpajaa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ja ruotsalaisen pelifirma Mojangin kanssa. Yhteistyö on sujunut loistavasti ja fiilikset asian tiimolta erinomaiset. Samoin Suomen sisällä suunnitellaan yhteistyötahojen tapaamista ihan kasvotusten.

Minecraftia ehdimme jo koulussa testaamaankin ja tulokset olivat niin mieltäylentäviä, että pakko tämä on opetuskäytössä maailmalle saada. Tähän tulen palaamaan usesti.

Yhteistyömahdollisuuksia on kartoitttu eri yliopistoihin, yrityksiin sekä kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin.  Tästä tulee vielä hyvä. (ja seuraava pelikin on kiikarissa)

Seuraava kuukausi on tiukkaa juoksentaa eri pelisovellusten kanssa ja kiireisimpinä aikoina varmaan itsekin luen tätä blogia, että muistan mitä olen tehnyt!

Kevät on tuossa Joensuuhunkin.

Santeri