Taustoja -> ajatuksia -> ratkaisumalleja -> tulevaisuuden näkökulmia ja tavoitteita
Taustoja
Karrikoiden peliteollisuuden rahavirrat ja pelien tuotantokustannukset ovat kasvaneet valtavasti ja tuotto-odotukset sekä vaatimukset niiden mukana. Tämä on karsinut opetuspeleiltä kannattavuuden. Miksi tehdä maksukyvyttömille kouluille kalliita pelejä, kun ei niillä ole varaa ja tokkopa haluakaan maksaa yksittäisestä pelistä valtavia summia?
Matemaattis-looginen ilmiö taustalla on hyvin yksinkertainen:
Laske kaikki OPS:n yksittäiset taito- ja sisältötavoitteet yhteen ja jaa se yksittäisen koulun opetusmateriaalibudjetilla ja näet, kuinka paljon yhdelle tavoitteelle tai prosentille tavoitteista on rahaa käytettävissä. Kyse on yksittäisistä euroista.
Tässä yhteydessä yksittäinen peli, joka näistä tavoitteista tukee promillea tai puolikasta prosenttia (kun se on todella laaja) ei yksinkertaisesti voi maksaa paljoa. Ja laaja ja monipuolinen pelimaailma ja mekanismit ne vasta maksavatkin. Onko sitten yksityisellä rahalla mahdollista opetuspelejä tuottaa? En usko, että on ilman julkista rahoitusta. Julkisen rahan huono puoli on vaan siinä, että jakelu perustuu usein määriteltyihin kriteereihin ja peli on sitten mikä se on. Myyntilukuihin on turha katsoa ja samoin on turha peliä tehdä mahdollisimman hyvin, jotta se myisi. Deal is a deal ja peli lyödään käteen, kun se on valmis. Kannattiko siitä tehdä hyvää? Ei niin hyvää, kuin silloin olisi pakko tehdä, kun se pitäisi saada myymään.
Ajatuksia
Kuinka sitten purkaa yhtälö koulujen kaipaamiksi hyviksi ja opettavaisiksi peleiksi? Uskon, että hankala pelejä on itse lähteä tekemään, jos sitä paljon toivottua menestyvää yrittäjyyttä toivotaan. Toki väliin mahtuu yrityksiä, jotka suoraan tuottavat tilauksesta pelin, mutta tuottavuus vähittäismyynnin kautta kouluille on toinen kysymys. Toki yksittäisiä opettamisen ongelmia voidaan poistaa. Onneksi maailma on pullollaan pelejä, joita opetuksessa voi hyödyntää.
Varmasti jokainen pelejä pelannut opettajanäkökulman omaava on pelatessaan miettinyt kerran jos toisenkin, että tässähän on ihan opettavainen koukku. Näin peleissä usein onkin. Kun pelissä pärjää ja tahtonsa saa sen kautta läpi, on se jo sellaisenaan ongelmanratkontaa ja luovuutta tukevaa. Nämä kuitenkin ovat vain pieniä / keskisuuria puroja koko OPS:n tavoitevyyhdissä.
Peleistä toiset ovat opettavaisempia ja toiset eivät. Nämä opettavaiset pelit, joita osin voi olla vaikea havaita, on niitä nimen omaisia, joita pelisovellutuksia varten etsitään. Pedagoginen sisältö ja OPS:n tavoitteiden mukaisuudet on kaivettava pelistä esiin.
Tällä hetkellä valtavirran pelien tarkoituksenmukaisuus opetuksessa on hyvin kyseenalaistettua. Pelien käyttö opetussovelluksina on hyvien käyttöideoiden lisäksi tutkimuksella vahvistettava. Kaikki kokemukset pelien parista on toisin sanoen dokumentoitava, hypetettävä, reflektoitava ja jälleen jatkojalostettava hieman parempaa ja toimivampaan muottiin. Hankalinta tässä on se, että kaikkien pitäsi saada siitä tieto uskoakseen, että pelit ovat hyvä vaihtoehto sisältöjen ja taitojen opetukselle.
Ratkaisumalleja
Ensiksi pitää löytää pelejä, joilla on kultainen pedagoginen sydän. SimCityt yms. ovat geneerinen esimerkki peleistä joilla nähdään olevan pedagogista arvoa. Kaikilla peleillä sinällään on. Kaikki pelit on “opittava” ennen, kun niitä voi pelata.
Peli pitää testata käytännössä kouluissa ja kerätä niin oppilaiden kuin opettajienkin kokemukset. Peli pitää saada kokemuksineen, pedagogisine sisältöineen ja käyttömalleineen kokeiltavaksi ja sitä pitää opettaa opettajille, jotta edellä mainitut pedagogiset tavoitteet saadaan kulkemaan aina kohderyhmälle, tässä tapauksessa koululuokalle, asti. Lisäksi pitää löytää uskottavat jakelukanavat ja yhteistyökumppanit aina pelien lisensoimisesta alkaen.
Huomion arvoista tässä on se, että peli on se mille tämä kaikki pitää tehdä. Jos lähtisimme yksilöstä, emme välttämättä nykyisestä pelivirrasta koskaan häntä tukevaa vaihtoehtoa löytäisi. En toki kiisto yksilökeskeisten pelisovellusten arvoa. Arvo on suuri yksittäisten oppimisen ongelma-alueiden tukemisessa, mutta koulutyön ja koulun rahoituksen kannalta pelikeskeinen näkökulma palvelee massoja, kun peli on hinnaltaan kurssissa OPS:n tavoitteiden todellisten kustannusten kanssa. Samalla laajat ja monipuoliset pelit saadaan koulujen käyttöön.
Näkökulman ollessa tuore, tarvitaan tueksi vielä näkökulmaa tukevaa ja sitä testaava tutkimusta, jolla arvo ylipäätään saadaan testattua ja toivottavasti osoitettua.
Tulevaisuuden näkökulmia ja tavoitteita
Ajatus tuo kohtuuhintaisen pelin koulujen käyttöön, jos he sen haluavat. Suuri läpäistävissä oleva viidakko välissä on opettajien tietotaito käyttää pelejä opetuksessaan. Tekemään tarvitaan joukko opettajaopiskelijoita, joiden luovuutta voidaan hyödyntää ja kehittää opetussovellutuksen rakentamiseen. Tämä meillä on jo olemassa.
Näkökulma ovat siis valoisat ja on aika asettaa näkökulmien valossa tavoitteet. Ensimmäinen on testata pelejä lisää ja rakentaa niiden ympärille niitä tukevia pedagogisia ratkaisuja. Toinen on näyttää opettajille pelien maailman pedagogisen mahdollisuudet ja ohjeistaa pelien valjastamiseen omien tavoitteiden saavuttamisessa. Kolmas on oikeasti saada pelit kouluihin. Kolmas on tavoitteista vaikein ja sen osia ovat edellä mainitut.
Tämä on toinen viikko kun asian tiimoilta työskennellään ja siitä miten kaikki onnistuu ja miten meillä menee löytää tietoa osoitteesta appliedgames-scg.blogspot.com.
Artikkeli on luettavissa myös kahvilalehti Paavosta Itä-Suomen yliopistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti